keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Kreivi Saint-Germain (Unohdettuja sankareita, osa 1)

Tällä kirjoituksella pyrin aloittamaan ties kuinka moniosaiseksi paisuvan artikkelisarjan erikoislaatuisista historian henkilöistä. Esitellyt tapaukset eivät ole normaalisti hehkutettuja sotasankareita, poliitikkoja tai kansansuosikkeja, vaan  hämärämpiä hörhöjä, alkemisteja, tuntemattoman tutkijoita, huijareita, silmänkääntäjiä ja muita maagikkoja,  aarteenetsijöitä, rikollisia, mystisiä ja pahamaineisia persoonia, merkintöjä historiankirjoituksen marginaaleista.

Kreivi Saint-Germainin kaltaisen monilahjakkuuden esittely on miltei pakko aloittaa wikipediasta lainatulla kuvauksella, joka tiivistää miehen monipuolisuuden ja nerokkaan hörhömaineen mahtavalla tavalla. Suomenkielisen wiki-artikkelin mukaan 1700-luvulla vaikuttanut Saint-Germain nimittäin oli "hovihenkilö, keksijä, seikkailija, harrastelijatiedemies, viulisti ja yleisesti mysteerinen henkilö". Lontoonkielisessä wikissä vastaava tiivistelmä taas kuuluu: a courtier, adventurer, charlatan, inventor, alchemist, pianist, violinist and amateur composer. Ja aivan kuin nämä meriitit eivät olisi yhdelle miehelle riittäneet, hän osasi kuulemma myös poistaa vikoja jalokivistä, puhui melkein kaikkia Euroopan kieliä ja oli - niin, kuolematon. Ei siis mikään aivan turha kaveri.

Saint-Germainin alkuperä ja oikea henkilöllisyys on säilynyt mysteerinä meidän aikaamme asti. Hänen on arveltu olleen esimerkiksi Portugalin juutalaisia, Transylvanian prinssin poika, Englannin todellinen kruununperijä, tai Espanjan kuninkaallista sukua. Jotkut uskoivat hänen olevan Vaeltava Juutalainen, joka kristillisen legendan mukaan tuomittiin vaeltamaan maan päällä Kristuksen toiseen tulemiseen asti. Nauttiko mies salaperäisestä maineestaan vai halusiko hän pysytellä piilossa joltain? Joka tapauksessa hän piti taustansa salassa ja oli ilmeisesti itse monien häneen liitettyjen tarinoiden alkuunpanija. Nimen Saint-Germain hän otti mahdollisesti San Germano-nimiseltä kaupungilta tai pyhimykseltä, joka tunnettiin nimellä Saint Germanus. Mikä tahansa sitten onkin totuus hänen alkuperästään, ainakin se tiedettiin, että "Kreivi" oli koulutettu ja sivistynyt, nähtävästi myös rikas.

Englantilainen taidehistorioitsija, kirjailija ja poliitikko Horace Walpole raportoi jakobiittikapinan aikaan 1745, että  Saint-Germain -nimeä käyttävä outo mies oli pidätetty, mutta päästetty sittemmin vapaaksi, vaikkakin häntä epäiltiin vakoojaksi:
The other day they seized an odd man, who goes by the name of Count St. Germain. He has been here these two years, and will not tell who he is, or whence, but professes that he does not go by his right name. He sings, playson the violin wonderfully, composes, is mad, and not very sensible. He is called an Italian, a Spaniard, a Pole; a somebody that married a great fortune in Mexico, and ran away with her jewels to Constantinople; a priest, a fiddler, a vast nobleman. The Prince of Wales has had unsatiated curiosity about him, but in vain. However, nothing has been made out against him; he is released; and, what convinces me that he is not a gentleman, stays here, and talks of his being taken up for a spy.
Yleisesti ottaen maininnat, lähteet ja tarinat Saint-Germaninista ovat hyvin hajanaisia ja ristiriitaisia, mikä toisaalta osaltaan tukee hänen mystisyyttään. Joidenkin  enemmän tai vähemmän kyseenalaisten lähteiden mukaan tietyt henkilöt olisivat tavanneet Saint-Germainin jo vuonna 1710, ja kertoneet Kreivin näyttäneen tuolloin 40-50 -vuotiaalta. Toisaalta jotkut ovat arvelleet hänen syntyneen vasta tuolloin. Saint-Germainin kerrotaan myös hurmanneen ihmisiä Pariisin hovielämässä 1740-50-luvuilla, kertomalla silminnäkijän elkein satoja vuosia vanhoista tapahtumista. Hän oli hämmästyttävän kielitaitoinen, naisiin vetoava ja kaikkitietävä - hänen uskottiin osaavan ihmeellisiä alkemian taitoja ja kerrotaan, että hän oli jakanut Ranskassa timantteja lahjaksi. Uskottiin myös, että hän oli keksinyt elämän eliksiirin salaisuudet, pysyi tämän takia muuttumattomana vuodesta toiseen ja oli elänyt näin jo satoja vuosia.  Giacomo Casanova kirjoittaa kohtaamisestaan Saint-Germainin kanssa Pariisissa vuonna 1757:
This extraordinary man, intended by nature to be the king of impostors and quacks, would say in an easy, assured manner that he was three hundred years old, that he knew the secret of the Universal Medicine, that he possessed a mastery over nature, that he could melt diamonds, professing himself capable of forming, out of ten or twelve small diamonds, one large one of the finest water without any loss of weight. All this, he said, was a mere trifle to him.
 Ranskassa viettämänsä ajan jälkeen Saint-Germainin kerrotaan matkustaneen Alankomaiden ja Englannin kautta Venäjälle, missä jotkut väittävät hänen järjestelleen Katariina Suuren valtaannousua. Tulevina vuosina hänen kerrotaan ostelleen maata Belgiassa ja muuttaneen siinä ohessa rautaa kullaksi. Tämän jälkeen Kreivi katosi yli kymmeneksi vuodeksi, mutta jatkoi 1770-luvulla ilmestymisiään eri maiden hoveihin, useita eri nimiä käyttäen. Viimein vuonna 1784 "kuolematon kreivi" kohtasi loppunsa - ainakin kirkonkirjojen mukaan. Viimeiset hetkensä ihmemies oli elänyt saksalaisen prinssin suojeluksessa köyhtyneenä ja sairaana.

Legenda ei kuitenkaan loppunut tähän: Useat ihmiset väittivät tavanneensa Saint-Germainin hänen väitetyn kuolemansa jälkeen. Hänen kerrottiin mm. neuvotelleen Venäjän keisarinnan kanssa 1785 tai -86 ja ilmestyneen 1793 Pariisissa kuninkaan rakastajattaren mestaushetkellä. Kokonaan oma lukunsa ovat teosofien ja muiden esoteerikkojen väitetyt kohtaamiset Saint-Germainin kanssa 1800- ja 1900-luvuilla. Kreivistä tuli kuolemansa jälkeen salatiedon kannattajien myyttinen sankari, ja tämä perinne on vahvasti sekoittunut hänestä saatuun kuvaan. Huimimmissa visioissa Saint-Germain on nähty esimerkiksi Merlinin, Platonin, Kolumbuksen  ja Atlantiksen muinaisen ylipapin reinkarnaationa.

Kuka Kreivi Saint-Germain oikeasti oli? Huijari, Paroni Münchausenin ylittävä valehtelija, suuri tiedemies ja nero, jonkin Euroopan valtion hallitsijasuvun jälkeläinen vai todellinen ihmeidentekijä? Huijausta tai ei, ainakin hänen maineensa oli jotain elämää suurempaa. Kukapa ei haluaisi tulla tunnetuksi valistusfilosofi Voltairen sanoin "miehenä joka ei koskaan kuole ja joka tietää kaiken".

Lisää aiheesta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Count_of_St._Germain
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreivi_Saint-Germain
http://koti.mbnet.fi/minerv/kreivi_st_germain.htm
http://www.teosofia.net/artikkelit/kreivi_de_saint.htm
http://www.kirjasto.sci.fi/germain.htm
http://www.profilingtheunexplained.com/forums/index.php?showtopic=4548
http://www.teosofia.net/artikkelit/kreivi_de_saint.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Wandering_Jew

Huomautus pilkunviilaajille: Ristiriidat vuosilukujen yms. suhteen verrattuna lähdeaineistoon ovat mahdollisia, koska aiheeseen liittyvä infomaatio on hyvin sekavaa ja yksityiskohdiltaan vaihtelevaa. Täysin yhteneviä selostuksia kreivin elämänvaiheistä on harvassa, ja tuskin nekään ovat millään tapaa luotettavia. Mutta eihän Saint-Germainista ollut yhtenevää faktatietoa edes hänen omilla aikalaisillaan...



Susimiehen paluu - The Wolfman (2010)


Amerikkalaisen kauhuelokuvan näkyvin trendi on tällä hetkellä raivoisa tarve tehdä uusintaversioita vanhoista klassikoista. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä omaperäisistä ideoista alkaa varmasti tulla pula, ja legendojen nimellä ratsastaminen varmistaa tuotot kohtuullisen tehokkaasti. Näin ollen olemme saaneet nähtäväksemme uudet näkemykset mm. sellaisista pätkistä kuin Halloween, Friday the 13th, Amityville Horror, The Omen, Hills Have Eyes ja The Texas Chainsaw Massacre. Tuloillaan ovat esimerkiksi uusi Nightmare on Elm Street ja Hellraiser. Lopputulokset vaihtelevat laadultaan: parhaimmillaan saadaan aikaan varsin toimivia päivitettyjä näkemyksiä jotka tuovat hyvällä tavalla jotain uutta tarinaan, pahimmillaan taas alkuperäinen tunnelma on vesitetty täysin.

Alkuperäinen The Wolf Man (1941) on iskevällä nimellä varustettu Universalin kauhuklassikko, varmaankin kaikkien aikojen legendaarisin ihmissusileffa, eikä näin ollen ole yllätys että päivitetty versio oli jonkun mielestä tarpeen. Hieman yllättävää on se, että projekti vaikuttaa melkoisen lupaavalta. Julkaisijana on niinikään alkuperäinen Universal, tarinaa ei ole yritetty esimerkiksi päivittää nykyaikaan tai muuttaa teinikauhuiluksi, vaan luvassa on ehtaa viktoriaanista goottiromantiikkaa, synkällä tyylillä varustettuna. Trailerin (jota on ehditty esittää Suomessakin leffateatterissa) perusteella mieleen nousee harvinaisen onnistunut Bram Stokerin Dracula (1992), eikä tämä johdu vähiten molemmissa leffoissa näyttelevästä, aina yhtä mainiosta Anthony Hopkinsista. Näyttelijälista on muutenkin mielenkiintoinen, mukana ovat mm. Hugo Weaving (LOTR, Matrix, V for Vendetta), Benicio Del Toro (Che, Sin City, Traffic) ja Emily Blunt. Ohjaajana toimii Joe Johnston (Hidalgo, Jurassic Park III). Tarina kertoo rajusti tiivistäen amerikkalaisesta miehestä (Toro), joka palaa 1800-luvun lopulla sukunsa kotimaahan Englantiin veljensä kadottua  ja joutuu osalliseksi ihmissuden kirouksesta. Ensi-ilta on Suomessa 12.2.2010.

Tunnelmallisempi ja tarinavetoisempi traileri löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=7jcRgPdEVkE

 Toinen traileri tästä: http://www.youtube.com/watch?v=PVKyeMQcUNY


tiistai 24. marraskuuta 2009

Kull-remake?

Lähiaikojen massiiviseen Robert E. Howard -leffojen tulvaan liittyy näköjään myös remake Kull the Conquerorista (1997, arvostelu aiemmassa Howard-leffojen artikkelissa ). Tuskin tarvitsee sanoa, että kyseessä on erittäin hieno uutinen. Toivottavasti leffa tehdään hyvin, eikä kyseessä ole mikään pikkubudjetin  dvd-projekti. Nähtäväksi jää myös, kuka tohtii astua Kevin Sorbon saappaisiin.


Asiasta on Suomessa uutisoinut ainakin Findance (ja otsikko on tietysti taattua laatua):

http://www.findance.com/uutiset/9535/kullin-paluu-varmistui

torstai 19. marraskuuta 2009

Näin sitä siirryttiin blogspottiin

En ollut tyytyväinen vuodatus.netin käytettävyyteen, joten päätin kokeilla tätä blogspottia vuorostaan. Hyvältä vaikuttaa, kopioin myös vanhan blogin esittelykelpoisimmat kirjoitukset tänne.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Robert E. Howard -leffat (osa 2, 1997-2011)

Artikkelin ensimmäinen osa (1961-1996) löytyy tästä.

Kun Conan-innostus laantui 80-luvun huipun jälkeen, kului yli 10 vuotta ennen kuin seuraava Howardin hahmoihin ja tarinoihin perustuva leffa saatiin ulos. Taustalta löytyivät 1980-luvun lopulla kaavaillut suunnitelmat kolmannesta Conan-leffasta, joka kuitenkin kaatui Schwarzeneggerin haluttomuuteen palata rooliin. Kymmenen vuoden päästä Conan the Conqueror -nimiseksi suunniteltu leffa viimein toteutettiin, mutta pääosaan valittu Kevin Sorbo (iki-ihana Hercules -sarja) ei ollut halukas astumaan Arnoldin saappaisiin uutena Conanina. Tästäpä johtuen päähenkilö vaihdettiin toiseksi Howardin luomaksi barbaarisankariksi, Kulliksi (aikuisviihdeassosiaatiot voidaan sentään lopettaa lyhyeen toteamalla, että nimi lausutaan englantilaisittain 'Kall'). Syntyi Kull Valloittaja, tyypillinen 90-luvun budjettifantasia, joka on jäänyt pitkälti historian hämäriin - ja valitettavasti ehkä aivan syystäkin.


Kull the Conqueror (1997)


"By this Axe, I Rule!" 
Kevin "Hercules" Sorbon tähdittämä Kull the Conqueror on yllättävänkin kiinnostava leffa siksi, että juoneen on otettu hyvin runsaasti Howard-vaikutteita. Elokuvan Conan-tausta aiheuttaa jopa hämmennystä, sillä 80-luvulta periytyvän käsikirjoituksen perusta on itse asiassa haettu Conan-romaanista The Hour of the Dragon. Muita vaikuttimia ovat olleet Kull-novelli By this Axe, I Rule ja Conan-novelli The Phoenix of the Sword (joka on muokattu versio edellisestä). Lopputulos on siitä erikoinen, että kyseessä ei ole siis suoranainen Kull-filmatisointi, vaan pääasiassa Conan-lähteistöstä muokattu leffa, jonka päähenkilö on kuitenkin Kull. Tämä ei kuitenkaan häiritse aivan niin paljon kuin voisi luulla, koska hahmot ovat Howardin tarinoissakin hyvin samanhenkisiä, vahvoja barbaaritaustaisia sotureita, jotka nousevat alakastista kuninkaiksi.
No, itse leffaan.

Alussa alhaista syntyperää oleva soturi Kull nousee kuninkaaksi surmaamalla seonneen hallitsijan. Tämän jälkeen sekoillaan hieman vallan ja naisten kanssa, ja kuningattareksi ujuttautuu paha noita, joka hoitelee Kullin pois päiväjärjestyksessä yhdessä vallanhimoisen päällikön kanssa. Kull lähtee seurueensa kanssa metsästämään myyttistä Valkan henkäystä, jonka avulla hän yrittää tehdä noidan mailmanvalloitussuunnitelmat tyhjiksi. En ole lukenut The Hour of The Dragonia, mutta juonitiivistelmän perusteella elokuva todella perustuu siihen.


Arskan veroista mahtibarbaaria ei Kevinistä saa edes hyvällä tahdolla...

Lopputulos on fantasiaseikkailu arvosanalla "lajissaan ihan ok"; leffa on sinänsä kohtuullisen viihdyttävä mutta kärsii juonen tietyistä typeryyksistä, kehnoista erikoistehosteista ja tv-sarja -tyylisestä tuotannosta. Kun näkee Kevin Sorbon heilumassa kurjien tehosteiden keskellä hevimusiikin säestyksellä, mieleen tulee ennenkaikkea hieman aiemmin tuotettu Hercules- tv-sarja pidennetyllä jaksolla, ei mikään massiivinen Conaniin verrattava leffa. Sorbo on ehkä myös bodattunakin hieman liian hentorakenteinen ja neitimäinen Howardin novelleissa kuvailluksi lähes yli-inhimilliseksi barbaariksi. Vaikka mestariteoksesta ei voida todellakaan puhua, uskaltaisin silti suositella tätä ennakkoluulottomille fantasian ystäville. Edes kohtuullisia miekka & magia -leffoja kun on tunnetusti harvassa. Ja hei, löytyyhän tästä sentään Tia Carrere tuomassa naiskauneutta! Saatavuus dvd:llä voi Suomessa valitettavasti olla heikonlainen, tv:stä tämä on joskus tullut.

Ohjaus: John Nicolella Käsikirjoitus: Robert E. Howard, Charles Edward Pogue
Pääosissa: Kevin Sorbo, Tia Carrere, Thomas Ian Griffith

---------------------------------------------------------------------------------------------


Solomon Kane (2009)


Tiettyjä lyhytelokuvia, pelejä ja tv-sarjoja lukuunottamatta vierähti taas yli kymmenen vuotta, että suuren budjetin Howard-tarina saatiin tuotantoon. Itselleni erityisen merkittävän tästä tekee se, että kyseessä on leffa Solomon Kanesta, pimeyden voimia vastaan taistelevasta historian seikkalijasta ja omasta suosikistani Howardin sankarihahmojen joukossa. Kanea on aiemmin käsitelty novellien lisäksi sarjakuvien muodossa. Saa nähdä tuleeko tämä Suomeen teattereihin ja jos tulee, niin milloin. Pääosassa patsastelee James Purefoy, joka tunnetaan Rome-sarjasta (roolia kaavailtiin aiemmin kuulemma Highlanderin legendaariselle ryppyotsalle Christopher Lambertille, ah mikä mielikuva) ja ohjaajana/käsikirjoittajana toimii kohtuullisen noviisi Michael J. Bassett, jonka taustalta löytyy aiemmin mm. sotaa ja kauhua sekoittava Deathwatch. Myös jo Conan Barbaarissa nähty Max von Sydow on mukana, ja musiikin on säveltänyt Klaus Badelt (mm. Pirates of Caribbean).

Tarina kertoo 1500-luvun miekkamiehestä ja soturista Solomon Kanesta, joka sotii ensin Afrikassa, tekee kauheuksia ja tuomitsee samalla sielunsa helvettiin. Hän voi kuitenkin vielä hyvittää tekonsa elämällä lopun elämänsä ilman väkivaltaa. Solomon palaa kotiin Englantiin, mutta ajautuu pian taisteluun yliluonnollisten voimien kanssa. Juoni ei ole suoraa Howardia vaikka tiettyjä elementtejä alkuperäisistä tarinoista löytyykin, vaan se pyrkii selittämään sankarin taustat. Ilmeisesti jatko-osia on jo kaavailtu, mutta lienee liikaa toivoa että nykyisenä rasisminpelkoisena aikakautena pystyttäisiin ainakaan alkuperäisiä Afrikka-seikkailuja siirtämään uskollisesti valkokankaalle. Kane-tarinat kun eivät ole nykynäkökulmasta mitään aivan ihanteellisia sankarikertomuksia, vaan imperialismin ja rotu-stereotypioiden sävyissä kirjoitettuja aikansa tuotteita.
Traileri jätti kaksijakoisen fiiliksen, toisaalta visuaalinen sävy oli ilahduttavan synkkä ja tyylikäs, ja leffa vaikutti kerrassaan viihdyttävältä. Toisaalta aina yhtä kriittiset tietokone-efekteillä kikkailut arveluttavat cgi-"balrogeineen" ja muine demoneineen. Ymmärrettävistä syistä myös Van Helsing-vertailut ovat pinnassa. Katsotaan, sanoi lääkäri - innolla tätä kuitenkin odotan. Kunnon arvostelu on varmasti tulossa aikanaan, ensi-ilta on jenkeissä nyt marraskuun alussa.
Ohjaus: Michael J. Bassett Käsikirjoitus: Michael J. Bassett, Robert E. Howard Musiikki: Klaus Badelt
Pääosissa: James Purefoy, Max von Sydow, Rachel Hurd-Wood, Pete Postlethwaite

-------------------------------------------------------------------------------------------
Pitkien taukojen jälkeen on leffamaailmassa jälleen nähtävissä hämmentävän suuri Robert E. Howardiin liittyvä trendi. Kun 90-luvulla julkaistiin vain yksi Howardiin perustuva elokuva ja 2000 -luvulla ei yhtään täyspitkää ennen Solomon Kanea,  on vuosille 2009-2011 kaavailtu peräti viittä eri Howard-filmatisointia! Tämä ylittää reippaasti jopa 80-luvun huippukauden. Julkaisuvuodet voivat toki muuttua, imdb:n mainitsemat ovat luultavasti huomattavasti liian optimistiset. Seuraavaksi lyhyet katsaukset tuleviin projekteihin.

Conan - Red Nails (2009?)

Red Nails-novelliin (1936) perustuva animaatioelokuva, jossa ääninäyttelijöinä toimivat mm. Ron Perlman ja Mark Hamill. Tuotantoaikataulu on ilmeisesti venynyt ja paukkunut, mutta toiveita on tämän ulos saamiseksi lähiaikoina.


Red Sonja (2010)

Hollywoodin remake-mania on ottanut omakseen myös vanhan kunnon bikinibarbaarittaren, ja tuloksena on Robert Rodriguezin luotsaama uusintatuotanto 80-luvun roskaklassikko Red Sonjasta. Brigitte Nielsenin on korvannut Rose McGowan (mm. Planet Terror) ja ohjaajana toimii kotimaiselta kalskahtava Douglas Aarniokoski. Koska alkuperäinenkin leffa perustui enemmän barbaarisarjakuviin kuin Howardin tarinoihin venäläisestä seikkailijattaresta, jatkaa tämä varmaankin samoilla linjoilla. Paljon kertoo se, että vanhalle kirjailijalle ei ole imdb:ssä annettu edes mainintaa, ja konseptin luojaksi mainitaan Roy Thomas. Ei olla kuitenkaan liian tarkkoja, luvassa voi olla varsin hienoa meininkiä.


Bran Mak Morn (2010)

Leffaprojekti, joka perustuu Howardin fantasia-seikkailutarinoihin skottilaisten piktien viimeisestä kuninkaasta Bran Mak Mornista, ei voi olla muuta kuin lupaava ja äärimmäisen mielenkiintoinen. Pitää jälleen kerran toivoa, että alkuperäinen henki ja tyylikkyys osattaisiin säilyttää.


Conan (2011)

Myös legendaarinen Conan Barbaari on päätynyt uusintakäsittelyyn. Ohjaajana toimii Marcus Nispel ja joidenkin lähteiden mukaan luvassa olisi alkuperäisille tarinoille uskollisempaa menoa. Saas nähdä, lisätietoja odotellessa.


Vultures (2011)

Vultures of Wahpeton -tarinaan perustuva leffaprojekti. Ja mikä mielenkiintoisinta, kyseessä on tällä kertaa miekan ja magian sijaan lännentarina teksasilaisesta pyssymiehestä Steve Corcoranista.


Loppuhuomautukset:
Artikkelissa vaille tarkempaa käsittelyä jäivät TV-sarjat Conan The Adventurer (1992-93) ja Conan (1997-98), sekä 17 minuutin lyhytelokuva Casonetto's Last Song (2003). Näihin saatetaan palata joskus määrittelemättömässä tulevaisuudessa.

Robert E. Howardin tarinoihin perustuvien elokuvien lisäksi on julkaistu myös huomionarvoinen elämäkerrallinen elokuva kirjailijasta itsestään. Dan Irelandin ohjaamaa The Whole Wide World (1996) -leffaa tähdittävät Vincent D'Onofrio ja Renée Zellweger, ja se kertoo Howardin ja Novalyn Pricen romanssista. Arvostelua tästä saattaa tulla myöhemmin, kunhan hankin pätkän jostain katsottavaksi.