maanantai 11. tammikuuta 2010

Christopher McCandless ja vapauden kaipuu

Into the Wild (2007, suom. Erämaan Armoille) on yksinkertaisesti hieno elokuva. Se on pysäyttävä ja kaunis kuvaus romanttisesta ajatelmasta, joka on kiehtonut minua aivan lapsesta saakka: entä jos katoaisi, jättäisi taakseen koko sivistyneen, kieroutuneen yhteiskunnan ja pakenisi luonnon helmaan, takaisin yksinkertaisten arvojen pariin?
Haave katoamisesta ei ole harvinainen. Se on helpottava ajatusleikki paineita luovan elämän keskellä - mitä jos vaan lähtisin ja aloittaisin alusta? Nämä ajatukset etenevät kuitenkin vain harvoin toteuttamiseen asti, ja tuskin kovinkaan moni pyörittelee niitä edes teoreettisesti yhtä radikaaleissa muodoissa kuin elokuvan päähenkilö Christopher McCandless tai minä, Curwoodin ja Setonin vanhojen eräkirjojen parissa kasvanut menneisyysromantikko. Yleisempää on pohtia ajatusta vaikkapa ulkomaille lähtemisestä ja uuden ystäväpiirin rakentamisesta. McCandless valitsi kuitenkin yksinäisemmän tien ja lähti lopulta Alaskaan villin luonnon keskelle. Hän eli yli 100 päivää hylätyssä bussissa vanhan kaivostien varrella metsästäen ruokansa, kunnes kuoli 24-vuotiaana. Niin, tämä tarina on tosi - elokuva perustuu  John Krakauerin samannimiseen dokumentaariseen kirjaan (suom. Erämaan Armoille, WSOY 2001), Todellisen Christopherin tarina ei viihdeversiolle kalpene.
Christopher McCandless syntyi helmikuussa 1968 Kaliforniassa, josta perhe myöhemmin muutti Washingtonin läheisyyteen. Hänen isänsä työskenteli NASA:lle ja perhe menestyi taloudellisesti erinomaisen hyvin. Kaunis ulkokuori kätki kuitenkin sisälle riitoja ja erouhkauksia, ja lopulta Chrisille selvisi, että hän ja siskonsa olivat syntyneet isän ollessa vielä naimisissa toisen naisen kanssa. Chris aloitti seikkailunsa 1986  matkustelemalla USA:n halki lukion päätyttyä, palaten kuitenkin opiskelemaan syksyllä Emoryn yliopistoon. Hän menestyi opinnoissaan ja valmistui 1990 pääaineinaan historia ja antropologia, mutta oli tässä vaiheessa jo loppuun asti kyllästynyt yhteiskunnan materialistiseen luonteeseen. McCandless oli syvällisesti vaikuttunut vanhemmista kirjailijoista ja ajattelijoista kuten Jack Londonista, Tolstoista ja Thoreausta ja uskoi onnellisuuden löytyvän jostain muualta.Vapauden etsinnän aika oli tullut: Christopher lahjoitti vanhemmilta saadut 24 000 dollarin opiskelurahat hyväntekeväisyyteen ja lähti tien päälle ottaen uudeksi nimekseen Alexander Supertramp.
Seuraavien kuukausien aikana McCandless matkasi ympäri maata  vuorotellen yksinäisyyden ja uusien ihmissuhteiden välillä. Hän piti omaisuutensa minimissä, hylkäsi autonsa ja irrotti rekisterikilvet peittääkseen jälkiään. Välillä hän hankki rahaa työskennellen, välillä taas eli pitkiä aikoja rahattomana. Matkat johtivat mm. Arizonaan, Kaliforniaan ja Etelä-Dakotaan, sekä meloen alas Colorado-jokea. Mielessä kummitteli kuitenkin pitkäaikainen haave päästä Alaskaan kokeilemaan rajojaan toden teolla - elää jonkin aikaa täysin eristyksissä erämaassa, omavaraisesti ja kaukana sivilisaatiosta. Lopulta vuoden 1992 huhtikuussa Alex-nimellä esiintynyt McCandless liftasi Alaskan Fairbanksiin ja sai sieltä jatkokyydin Stampede Trailiksi kutsutulle vanhalle kaivosreitille.Kyydin antanut Jim Gallien oli huolissaan, koska pojalla ei ollut kokemusta paikallisista oloista, eikä kunnollista varustusta, edes karttaa tai kompassia. Idealistinen Christopher ei kuitenkaan luopunut aikeestaan, eikä vakuuttunut varoituksista tai paremman varustuksen välttämättömyydestä. Tämä oli viimeinen kerta, kun toinen ihminen näki McCandlessin elossa. Tieto myöhemmistä tapahtumista löytyy hänen päiväkirjastaan.


Christopher McCandless bussinsa edustalla Alaskassa. Kuva löydettiin kamerasta hänen kuolemansa jälkeen.

Kuljettuaan lumista Stampede Trailia pitkin erämaahan McCandless löysi hylätyn, metsästyssuojaksi muutetun bussin, josta hän teki majapaikkansa. Mukanaan tuomaansa riisipussia lukuunottamatta hänen piti enimmäkseen metsästää ruokansa tai kerätä se luonnosta mukanaan tuomien opaskirjojen avulla. Kokemattomuudestaan huolimatta hän onnistui kaatamaan pientä riistaa 22-kaliiperisella kiväärillään, mutta saaliin määrä vaihteli, kuten myös McCandlessin mieliala hänen päiväkirjastaan päätellen. Kerran hän onnistui ampumaan hirven, mutta epäonnistui lihan säilömisessä. Vietettyään kolme kuukautta bussissa hän päätti viimein palata sivistyksen pariin, mutta kevään edetessä sulamisvesien kasvattama joki oli tukkinut paluureitin. Jonkin matkan päässä olisi ollut ylityspaikka, mutta McCandless ei tiennyt siitä koska hänellä ei ollut alueen karttaa.
Christopher McCandless eli bussissa erämaassa yhteensä 113 päivää. Päiväkirjan viimeiset sanat "Beautiful Blueberries" on kirjoitettu 12. elokuuta 1992. Varsinaisen jäähyväisviestinsä McCandless kirjoitti Louis L'Amourin muistelmista repäistyn sivun kääntöpuolelle, kuolemaa käsittelevän runon taakse: "I've had a happy life and thank the Lord. Goodbye and may God bless you all!  Hänet löydettiin makuupussistaan kuolleena parin viikon kuluttua - ruumis painoi vain n. 30 kiloa, ja kuolinsyy oli nälkiintyminen. On esitetty myös, että myrkyllisten kasvien syöminen olisi edesauttanut hänen kohtaloaan.
Aina siitä lähtien, kun McCandlessin tarina tuli julkisuuteen ja viimeistään Krakauerin kirjan (1996) sekä Sean Pennin ohjaaman elokuvan (2007) jälkeen tapauksella on ollut suuri vaikutus ihmisiin. Stampede Trailin bussista on tullut jonkin sortin matkailukohde ja jopa viranomaiset ovat huolissaan siitä, kuinka ilmiö houkuttelee ihmisiä seuraamaan McCandlessin esimerkkiä. Monet pitävät hänen odysseiaansa typeryytenä ja hulluutena, suoranaisena itsemurhana. On myös helppo paheksua valintaa, joka tuotti suurta tuskaa hänen perheelleen; yhtäkkistä katoamista. Tämä kritiikki on tietysti osaltaan oikeutettua, mutta ainakin nuorella Christopherilla oli asennetta ja rohkeutta valita toinen elämäntapa. Kaikki ei mennyt kuten piti, mutta kenties hän ehti kokea muutamassa kuukaudessa syvemmän vapauden tunteen kuin suurin osa nykyihmisistä koko elämänsä aikana. Siinä riittää mietittävää, vaikka emme vastaaviin pakomatkoihin ryhtyisikään. Ehkä vapauden ja onnellisuuden tunteen voi löytää jo muuttamalla asennoitumistaan ympäröivään maailmaan ja pohtimalla, mitä oikeasti tarvitsemme.



 

http://www.imdb.com/title/tt0758758/
http://en.wikipedia.org/wiki/Christopher_McCandless
http://en.wikipedia.org/wiki/Into_the_Wild
http://www.christophermccandless.info/ 
http://wsoy.fi/yk/products/show/22384