torstai 11. helmikuuta 2010

Lontoo ja Dublin osa 1.


Vanha, niin kovin kulunut sananlasku toteaa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Se pätee loistavasti myös aiheeseen josta aion nyt kirjoittaa; nimittäin syyskuussa tehdystä reissusta Englantiin ja Irlantiin. Jonkinlaista selvitystä ja kuvareportaasia matkan vaiheista oli tarkoitus julkaista jo heti sen jälkeen, mutta saamaton kun olen, tässä sitä nyt ollaan.
Matkaseurana reissulla oli oma armas äitini, jonka kanssa olemme aiemmin kiertäneet niin Pariisissa, Roomassa kuin Wienissäkin. Varsinainen ydinidea reissulle tuli Cliff Richardin ja The Shadowsin viimeisestä kiertueesta, jonka Dublinin keikalle olimme varanneet kaksi lippua ennen kuin tuli tieto, että legendat saapuvat myös Suomeen. Ei tämä kuitenkaan mitenkään harmittanut, kokemuksesta voin todeta että livenä kuultu brittimusiikki on kotikentällään hyvin erilainen kokemus kuin Suomessa. Ja ennenkaikkea tässä oli mitä parhain tekosyy lähteä ulkomaan matkalle. Matkasuunnitelma oli tarkemmin seuraava: Ryanairilla Tampereelta Lontooseen torstai-iltana, sunnuntaina niinikään Ryanairilla Lontoosta Dubliniin, ja Dublinista takaisin Suomeen keskiviikkoaamuna.

Päivä 1. Torstai

Jyväskylässä tapahtuneiden sähläysten kuten laskunmaksun yms. viivyttäminä pääsimme lopulta liikkeelle, ja ehdimme kuin ehdimmekin hyvissä ajoin Pirkkalan lentoasemalle. Jätettyämme auton parkkiin suuntasimme aina yhtä masentavaan kakkosterminaaliin, josta viimein nousimme koneeseen ja otimme suunnan kohti Stanstedtia. Ryanair lentää kustannuspoliittisista syistä usein pienemmiltä kentiltä, ja esimerkiksi kyseinen Stanstedt sijaitsee Lontoosta noin 60 kilometrin päässä. Pienestä kentästä ei tässä tapauksessa kuitenkaan voida puhua, sillä kyseessä on eräs Britannian vilkkaimmista lentoasemista. Englannin maaperälle astuttuamme tilasimme taksin päästäksemme kohtullisen syrjässä sijaitsevalle hotellillemme. Ilta oli tuossa vaiheessa jo pitkällä, joten olisi ollut joka tapauksessa turhaa matkata kaupunkiin suoraan lennon jälkeen. Hotellin syrjäinen sijainti kompensoitui paitsi halvalla hinnalla, myös sillä, että käytössämme oli kokonsa puolesta todella hulppea huone. Sänkyjä oli itseasiassa neljä, kahdessa eri huoneessa ja sisustus oli etenkin wc:n puolella todella luksusta. Pienen iltadatailun jälkeen oli aika nukkua, aamulla kun olisi sitten lähdettävä varsinaisesti liikenteeseen.

         
Päivä 2. Perjantai

Melko vaatimattoman hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme taksilla takaisin lentokentälle, jonka liepeiltä Lontooseen menevät kuljetukset lähtivät. Vaihtoehtoja oli monia, mutta lopulta päädyimme kohtuuhintaiseen, junaa hieman hitaampaan bussiin. Matka sujui kohtuullisen kätevästi (mm. Tower bridgen kautta), ja ikkunasta tuli nähtyä Lontoota laajalti jo kauan ennenkuin saavuimme päätepysäkille eli Victorian asemalle. Luonnollinen jatkumo oli siirtyä tästä metron käyttäjäksi -  lopulta päädyimme matkalaukkujemme kera Big Benin ja London Eyen läheisyyteen. Samoilla kulmilla sijaitsee myös Westminster Abbey, ja päätimme katsastaa nämä kohteet ennen laukkujen viemistä hotellille.


Westminster Abbeyn löydyttyä iski turhautunut pettyneisyys matkalaisten mieliin. Katedraali oli ulkoa päin todella komea, mutta sisäänpääsymaksu oli aivan käsittämättömän kova kirkon ollessa kyseessä: 15 puntaa! Kyltissä julistettiin, kuinka valtio ei tue kirkon toimintaa, vaan kunnossapito- yms. kustannukset pitää nyhtää kävijöiltä. Jumalanpalvelustilaisuudet sentään olivat ilmaisia, ja ne olisivatkin olleet ainoa järkevä vaihtoehto tutustua paikkaan sisältäpäin. Ehkäpä sitten ensi kerralla. 

Onnistuimme sentään näkemään omituisella tavalla mielenkiintoisen mielenilmauksen, joka liittyi jollain tapaa vapaamuurarien tekemiin hirmutöihin. Propagandaa julistettiin sekä suullisesti, että tien varteen aseteltujen kylttien avulla. Kuten kuvasta näkyy, plakaatteihin oli kirjoitettu ihmisten nimiä ja alla toistui teksti "Killed by Freemasons". Hämärää.

Jossain vaiheessa päivää pääsimme hotellille asti Greenwichin kaupunginosaan. Koska oleskeluaikaa Lontoossa ei ollut missään nimessä liikaa, ei pidempi lepotauko tullut kysymykseen. Illaksi palasimmekin kiertelemään keskustaa ja Chinatownia.

Lontoon ydinkeskustan  tunnelma vaihtelee tavanomaisen ja erittäin hienon välillä. Esimerkiksi Oxford Street ja Regent Street kalliine tavarataloineen, vaatekauppoineen ja matkamuistomyymälöineen ovat toki mukavia kiertely- ja shoppailukohteita, mutta eivät tarjoa muitakin Euroopan kaupunkeja kiertäneelle mitään todella mullistavaa tällä alalla. Mainittakoon kuitenkin, että myös Nokia ja Iittala olivat löytäneet paikkansa muiden merkkiliikkeiden joukosta. Piccadilly Circus on tietysti legendaarinen paikka ja valotaulujen alla seistessään tuntee viimeistään olevansa maailmalla, hienojen kokemusten keskellä. Tällä kertaa näihinkin alueisiin tuli tutustuttua tarkemmin kuin edellisellä Lontoon reissulla vuonna 2004, ja päädyimme mm.  Piccadillylla sijaitsevaan monikerroksiseen, todella surrealistiseen pelihallikompleksiin, josta ei aivan heti meinannut edes löytää reittiä ulos. Myös erilaiset teatterit ja muu show-bisnes hallitsevat keskustan aluetta tehokkaasti, ja tämä tunnelma kasvaa entisestään saavuttaessa Leicester Squarelle sekä sitä ympäröiville kaduille. Kyseisellä aukiolla sijaitsee esimerkiksi useita suuria elokuvateattereita, mm. Odeon, josta lisää myöhemmin. Samoilla seuduilla on myös runsaasti viihtyisiä kahviloita ja ruokapaikkoja, ja Chinatown sijaitsee aivan nurkan takana. Etenkin iltaisin alue pääsee oikeuksiinsa; katulamppujen alla kävelykatuja pitkin kuljeskellessa Lontoon tunnelma on miltei parhaimmillaan.

Söimme maittavan aterian (annokseni sisälsi suurta herkkuani halloumi-juustoa) mukavassa pienessä kahvilassa/ravintolassa Leicester Squaren kulmalla. Jälkiruoan eli teen ja kakun jälkeen jatkoimme matkaa ja päädyimme lopulta aiemmin mainittuun Chinatowniin, joka teki todella suuren vaikutuksen. Iltatuulessa kadun päällä heiluvat paperilyhdyt, kapeat kujat, etniset ruokapaikat ja erilaiset aasialaisväestön kaupat loivat aivan omanlaisensa tunnelman, jota on vaikea kuvailla sanoin. Intouduin ostamaan mm. kiinalaisia karkkeja (käytännössä sokeripaloja), runsaasti erilaisia aasialaisia teelaatuja (jotka tosin osoittautuivat myöhemmin käytännössä juomakelvottomiksi) ja adapterin, jolla sain viimein läppärini kytkettyä paikallisiin pistorasioihin. Myöhään illalla tarpeeksi kierreltyämme lähdimme lopulta takaisin hotellille. Seuraavana päivä tulisi vaatimaan voimia, sillä tarkoitus oli lähteä kiertelemään legendaariselle Camden Townin markkina-alueelle...


jatkuu seuraavassa numerossa!





2 kommenttia:

J kirjoitti...

Toi Chinatown näyttää ja kuulostaa käymisen arvoiselta paikalta :> Ihania noi punaiset paperilyhdyt <3

W kirjoitti...

haa, olet täällä! se on kyllä kiva paikka ja varmasti tutustumisen arvoinen. Kunhan tässä jaksan niin kirjoittelen sitten juttua parista seuraavasta päivästä, pysy kuulolla ;)

Lähetä kommentti